Kotona

Onpa hienoa olla kotona! Ja juhannuksessa kohta. Tarinoita viimeisimmältä reissukuukaudelta seuraa ehkä joskus tulevaisuudessa.

Kuvittele täydellinen sunnuntaipäivä: aurinkoa, mukava päiväkävely, kauniit maisemat, kevätkukkia, hyvää ruokaa, vielä parempaa kahvia, rauhaa ja hyvää seuraa sopivissa suhteissa. Laita näitä n. kuukauden verran peräkkäin ja siinä on Camino Frances.



Santiagoon ei millään malttanut lopettaa, kävelin Atlantille siis, maailman loppuun eli Finisterraan.



Oli upeaa. Ja koskaan ei ole ollut yhtä rauhallinen olo. Sivuhuomautuksena voin sanoa et vain mun kropalla on mahdollista saman kuukauden aikana kävellä yli 900 km ja lihota 4 kg. Pidän tätä jonkinlaisena suorituksena.

Mutta ei tämä tähän jää. Huomenna Speden kanssa Kroatiaan!

Matkasuunnitelmien kunkku

Joku nero aikataulutti kaksi kuukauden vaellusta peräkkäin viikon välilevolla. Ekalle vaellukselle ku pakkailtiin nii mietin et hmmm minkäköhä lämpimän paidan ottas tyylisesti. Nyt tokalle pakatessa etunenässä menee laukkuun kylmägeeli, polvituki, ideaaliside, hitosti lääkkeitä. Hyvä.

Noh, polvi on kyl lupaavasti parantunu, toivottavasti se pitää hyvän mielialansa myös seuraavat n. 800 km. Hyvä puoli tänkertases reitis (Camino Frances) on että sen pitäs olla edelliseen verrattuna lastenleikkiä, korkeuserot pieniä, helppokulkuista, vähemmän tavaraa ja lämpötilavaihtelut pieniä.

Rupee lähtöinto kasvamaan taas, huomenna kohti Barcelonaa ja siitä parin päivän päästä polun (yhteen monista) alkupisteistä, Saint-Jean-Pied-de-Portiin.

Koska kuvat on kummiski mielenkiintosempia ku jorinat niin pistetää viel yks Nepalista, toi pölly on lumivyöry joka nähtiin aampulalapöydästä:

Lumihuippuja ja alppiruusuja

Välilevolla kotona, komiata oli! Maisemailotulitusta kuukausi. Ei paljo kiinnostanu päivitellä matkan aikana, vuorten tuijottelu vei kaiken aivokapasiteetin. Pistän nyt joitain hajanaisia otteita vaelluksen varrelta, kovin yksityiskohtaista selostusta ei kuukauden palloilusta viihti tehä. Lisäks mun kuvissa 99% esittää lumihuippusia vuoria, joten nekään ei kovin erilaisia ole :)

Katmandussa tosiaan oli lakko joitakin päiviä, ei onneks mellakoiksi yltynyt. Lisäks ku oltiin pääsemäs liikkeelle nii ei löydetty bussia ku meiät oli neuvottu täysin väärään paikkaan. Kaikki kuitenki järjesty ja päästiin alottaan vaellus Besi Saharista. Innosta piukkana vaellettiin eka päivä ja illal oon kirjottanu päiväkirjaan hehkutusta että säätö ohi, ny ei tarvi ku kävellä, huippua! (seuraavana yönä iski mahatauti ja makasin seuraavat kaks päivää sängys..)

Annapurna Circuit alkaa kuumista ja rehevistä maisemista, vähitellen karumpaan ja lumisempaan päin. Päivät koostu kävelystä, runsaasta teellä istumisesta, jakeista, rukousmyllyjen pyörittelystä. Niin ja Saku söi kuukauden kasvisruokaa.





Maisema Upper Pisangista, korkeus n.3300 m.


Lunta rupes oleen jonku verran Manangin lähistöltä lähtien.


Menossa kohti Thorung La -solaa aamuvarhaisella, hyytävin tuuli, ohutta ilmaa. Yllätyin ku jännitti iha jonku verran, oli tosi vähän porukkaa, ei tienny kuinka kroppa reagois korkeella oloon ja jos ois hyytyny matkalle (tai enemmän huolestutti et millä raahais sakun sieltä pois jos se hyytyis, vuoristotauti voi iskeä nopeestikin ja sillo ois tosi tärkeetä päästä alas) nii pois olis ollu vaikee päästä ja nopeesti ois jäätyny pystyyn. Kaikki meni kuitenki iha huipusti ja nytpähä tiiän ettei kroppa ota helposti itteensä korkeudesta ja voin harkita lämpimämpiä kenkiä tollatteille lumitarpomisille..


Thorung La korkein kohta 5416 m, ouuujea!


Olikohan tuon nimi Dhaulagiri. Näkymä Poon Hillilta kuiteski.


Etelämpänä oli laajoja, sammaleisia, kuolettavan hianoja mettiä. Ihan lapasesta lähteny tuo hienous. Ei riittäny ilmeesesti et ne oli upeita, käkkyräisiä, sammaleisia puita täynnä vaan sit niistä puista suurin osa oli vielä alppiruusuja täydes kukas. Siis ei mitään puskia mitä suomalaisis puutarhois on vaan kunnon isoja puita, iha tupaten täynnä kukkaa. Viimesenä pisarana niissä kauniissa sammaleisissa rungoissa kasvo ORKIDEOJA. Meinasin haljeta kahtia siel.




Vikaks käytii katsastaa Annapurna Base Camp. Väännettiin 2 km ylöspäin yhes päiväs. Wikipedian mukaan Annapurna on maailman vaarallisin vuori, joku 40% kuolee ketä sinne yrittää. Ei yritetty, eikä siis saatu nimiämme muistomerkkeihin joita Base Campil kyl riitti.




Superiso kiitos kaikille jotka on auttanu tän (ja seuraavien reissujen mun rokuli-puolenvuoden aikana) onnistumisessa! On ja on ollut koko reissun ajan etuoikeutettu (positiivisessa mielessä) ja kiitollinen olo, on mulla vaan mahtavia kavereita, sukulaisia, työkavereita :D

Nyt lepoa ja possutusta pari päivää kotona, polvi kuntoon ja muutama kilo takasin (vastaan suurinpiirtein aurinkokuivatettua oravaa tällä hetkellä) ja sit kohti uusia vaelluksia!

Lakko Kathmandus

Tääl ollaan ja mikään ei liiku kun on lakko. Tuhat poliisia kaupungil, rauhallista kuitenki. Huomen onneks pitäs päästä liikkeelle ja itse asiaan.

Huikeat hiihtokelit on ja vinkkinä jokaisen tamperelaisen yleissivistykseen kuuluu paikka nimeltä Niihamen Maja, jossa voi käydä hörppimässä kuumaa juomaa ja motivoitumassa munkilla.

Vuosi 2011

Poimintoja vuoden joka kuukaudelta, satunnaisia kiitoksia viime vuodesta:

Tammikuu:

Viimeinen kuukausi reissua ja iloinen paluu talviseen kotimaahan.
Kiitos Suomi.

Helmikuu:

Kyykkää, talvitunnelmointia, Tuomas toi lisää söpöyttä maailmaan.
Kiitos Tuomas suloudesta ja Risto kyykkäpeleistä.

Maaliskuu:

Speksiristeilyä, vaihteeksi improkurssi, kämpän etsintää.
Kiitos speksi-impro-ihmiset.

Huhtikuu:

Muutettiin yhteen, Metka Olotila -kiertue alkoi.
Kiitos mursut ja nääsimprolaiset.

Toukokuu:

Pidettiin tuparit.
Kiitos juhlijoille.

Kesäkuu:

Maantiereissu Possulla Tanskaan.
Kiitos Signe ja Brian.

Heinäkuu:

Kesän kohokohta JaarajokiRockRock, kuvaaja Juha Pajula.
Valtaisa kiitos Pleksille järjestämisestä.

Elokuu:

Lisää kesäkiertuetta, mökkeilyä, häät.
Kiitos Suomen kaunis kesä.

Syyskuu:

Kylli kosketti.
Kiitos Kylli Koski ja kaikki hupailuun osallistuneet.

Lokakuu:

Improa, Rapujuhlaa, Talent-jännitystä.
Kiitos mahtavat kanssaimproilijat ja nauravat yleisön jäsenet (jos ei nauranut niin ei tule kiitosta.
Kiitos Pilvi ja Janne Rapujuhlista.
Kiitos Hennu kun olet niin hyvä.

Marraskuu:

Nääspeksin lavasteiden maalailua, kuvassa visualistitiimi, kuvaaja jokin speksin taltioinnista. Nukkumatti nukuttaa nykyään meidän makkarin seinällä.
Kiitos visutiimi, oli huipua tehdä yhdessä.

Joulukuu:

Joulua ja joululahjapajaa, alla yksi pajan tuotoksista. Vuoden lopetti reissu Rukan talvisatumaahan.
Kiitos kanssatontulle sekä Janille ja Saaralle Rukailusta.

Suurkiitos kaikille muillekin rakkaille ihmisille, oli kiva vuosi!