Elikkä Vietnamin puolella ollaan, tarkemmin Chau Docissa. Seilailtiin Mekongia pitkin tänne.
Ainakin tämän verran selvisi Kampotsasta:
1) Käsittämättömän hyväntuulista porukkaa. Itelle ennen tuli Kampotsasta ekana mieleen kansanmurha mut nyt tulee kyl hihkuvat lapset. Todistetusti kaikki lapset maassa osaa sanoa hello! maailman suurimmalla hymyllä.
2) Siellä on eniten pölyä. Erityisesti käytiin toteamassa se kiertelyllä Battambaging ympäristön maaseudulla. Sivujuonteena kerrotaan et tultii Battambangiin et voidaa hakea kätevästi viisumit Vietnamiin. Selvis lähetystössä et ei suomalaiset tarvi viisumia sinne jos on vaa pari viikkoo. Mut oli kiva sattuma et tultiin, hienoa maaseutua, ei turisteja juuri yhtää ja laivamatka Siem Reapiin oli huippu.
3) Yksi junaraide on ihan riittävästi kunhan vaunun saa purettua sivuun jos tulee vastaantulija. Tämä tehtiin ehkä 10-15 kertaa matkan aikana.
4) Buddha on pop.
5) Aurinko paistaa.
6) Osaavat tehdä sirkusta. Käytii kattoo entisten katulasten esitys, vau! Siin oli kaikki kohdallaan, näyttäviä temppuja, hyvä tarina, hyvä musiikki, kaunista katsoa. Mehukasta oli.
7) 9h laivassa on tosi lyhyt aika jos maisemat on samaa luokkaa kun Battambangin ja Siem Reapin välillä. Ajettiin kerran puskaan ja kerran jäätiin jumiin. Kylät kellu ja kalat ui.
8) Kyllä lähes jokaisen pinnan temppelistä voi piipertää täyteen kaiverruksia jos vaan on tarpeeksi talttoja. Vai millä niitä tehdään. Nuo oli ihan epäluonnollisen hienoja.
9) Puut syö kiveä. Oon tosi pahoillani kaikille kulttuuri-intoilijoille mut noi puut vaan on hienoimman näköstä mitä löyty.
10) Onhan se iso ja nätti, myönnetään. Tuo on vaan yks temppeleistä isolla alueella, niitä on ihan käsittämättömät määrät. Kauimmainen mis käytii oli joku 30 km tästä päärysästä. Yks päivä kierreltiin tuktukin (=näyttää suurin piirtein vedettävältä sirkusvaunulta) kyydissä ja toisena vuokrattii pyörät. Kaupungin keskusta pyöräily oli kokemus sinänsä, hengissä viel kuiteskii.
