Välilevolla kotona, komiata oli! Maisemailotulitusta kuukausi. Ei paljo kiinnostanu päivitellä matkan aikana, vuorten tuijottelu vei kaiken aivokapasiteetin. Pistän nyt joitain hajanaisia otteita vaelluksen varrelta, kovin yksityiskohtaista selostusta ei kuukauden palloilusta viihti tehä. Lisäks mun kuvissa 99% esittää lumihuippusia vuoria, joten nekään ei kovin erilaisia ole :)
Katmandussa tosiaan oli lakko joitakin päiviä, ei onneks mellakoiksi yltynyt. Lisäks ku oltiin pääsemäs liikkeelle nii ei löydetty bussia ku meiät oli neuvottu täysin väärään paikkaan. Kaikki kuitenki järjesty ja päästiin alottaan vaellus Besi Saharista. Innosta piukkana vaellettiin eka päivä ja illal oon kirjottanu päiväkirjaan hehkutusta että säätö ohi, ny ei tarvi ku kävellä, huippua! (seuraavana yönä iski mahatauti ja makasin seuraavat kaks päivää sängys..)
Annapurna Circuit alkaa kuumista ja rehevistä maisemista, vähitellen karumpaan ja lumisempaan päin. Päivät koostu kävelystä, runsaasta teellä istumisesta, jakeista, rukousmyllyjen pyörittelystä. Niin ja Saku söi kuukauden kasvisruokaa.
Maisema Upper Pisangista, korkeus n.3300 m.
Lunta rupes oleen jonku verran Manangin lähistöltä lähtien.
Menossa kohti Thorung La -solaa aamuvarhaisella, hyytävin tuuli, ohutta ilmaa. Yllätyin ku jännitti iha jonku verran, oli tosi vähän porukkaa, ei tienny kuinka kroppa reagois korkeella oloon ja jos ois hyytyny matkalle (tai enemmän huolestutti et millä raahais sakun sieltä pois jos se hyytyis, vuoristotauti voi iskeä nopeestikin ja sillo ois tosi tärkeetä päästä alas) nii pois olis ollu vaikee päästä ja nopeesti ois jäätyny pystyyn. Kaikki meni kuitenki iha huipusti ja nytpähä tiiän ettei kroppa ota helposti itteensä korkeudesta ja voin harkita lämpimämpiä kenkiä tollatteille lumitarpomisille..
Thorung La korkein kohta 5416 m, ouuujea!
Olikohan tuon nimi Dhaulagiri. Näkymä Poon Hillilta kuiteski.
Etelämpänä oli laajoja, sammaleisia, kuolettavan hianoja mettiä. Ihan lapasesta lähteny tuo hienous. Ei riittäny ilmeesesti et ne oli upeita, käkkyräisiä, sammaleisia puita täynnä vaan sit niistä puista suurin osa oli vielä alppiruusuja täydes kukas. Siis ei mitään puskia mitä suomalaisis puutarhois on vaan kunnon isoja puita, iha tupaten täynnä kukkaa. Viimesenä pisarana niissä kauniissa sammaleisissa rungoissa kasvo ORKIDEOJA. Meinasin haljeta kahtia siel.
Vikaks käytii katsastaa Annapurna Base Camp. Väännettiin 2 km ylöspäin yhes päiväs. Wikipedian mukaan Annapurna on maailman vaarallisin vuori, joku 40% kuolee ketä sinne yrittää. Ei yritetty, eikä siis saatu nimiämme muistomerkkeihin joita Base Campil kyl riitti.
Superiso kiitos kaikille jotka on auttanu tän (ja seuraavien reissujen mun rokuli-puolenvuoden aikana) onnistumisessa! On ja on ollut koko reissun ajan etuoikeutettu (positiivisessa mielessä) ja kiitollinen olo, on mulla vaan mahtavia kavereita, sukulaisia, työkavereita :D
Nyt lepoa ja possutusta pari päivää kotona, polvi kuntoon ja muutama kilo takasin (vastaan suurinpiirtein aurinkokuivatettua oravaa tällä hetkellä) ja sit kohti uusia vaelluksia!
