Aurinko paistoi ja valaat lauloi

Viisi merisukellusta on nyt yhteensä takana sukeltajakortti hanskassa. Eilen tosiaan valaat oli vaa jonku 50-100m päässä meistä ku sukellettii, laulua kuului mut liian kaukana olivat et ois nähny.

On se jännä miten hienoa on nähdä isoja ja pikkasen vaarallisiakin otuksia oudossa ympäristössä. Kohokohdat oli ehkä hain (grey nurse shark, http://en.wikipedia.org/wiki/Grey_nurse_shark) ja rauskun (bull ray) kohtaamiset. Kummatkaan ei yleensä tee mitään jos ei niitä ärsytä, vaikka on tuonkin hailajin edustajat pari ihmistä saaneet hengiltä ärsyttämättäkin ja ilmeisesti nuo rauskut oli samaa lajia kun se joka tappoi Steve Irvinin, kuuluisan australialaisen villieläinekspertin.

Hai oli n. 2-2.5 m kokonen ja uiskenteli siinä vaa rauhassa, tuli kattelee vähä ja lähti sit meneen. Rauskut lymysi puoliks hiekan alla, sit yks sukeltajista meni härnään niitä ja ne lähti lepattaan poispäin niinko parhaatki lentävät matot.

Vika sukellus ajelehdittiin virtauksen mukana, ei tarvinnu paljo uida, senku vaa lillu menemään. Nähtiin lähinnä partahaita, leijonakaloja, isoja meritähtiä.

Ehkä ällöin juttu mikä nähtiin oli onkalostaan kurkkiva ankerias, melkeen sokee ja puree kaikkee mikä tulee riittävän lähelle onkaloo. Opin myös että kantsii kurkkia kaikkiin mahollisiin onkaloihin ja kivien alle, siellä lymyää vaikka mitä, kuten sellasia ryömiviä meritähden olosia juttuja ja yks jäätävän kokonen rapu tai hummeri tai mikä ikinä se olikin.


Ei o kuvia niin piirsin sen ankeriaan.